Ei varmaan yhtikäs mitään, niinkun ei yleensäkkäään. Miksi oi miksi mä olen feidannut tämän mun blogin? en käsitä.

Minä idiootti menin ja perustin joo JOULUblogin bloggeriin, ja jostain syystä perustin sinne uuden blogin, onneks vuosien jälkeen tulin sattumalta kurkkaseen tänne ja mitä mua odotti täällä 33 viestiä :D uskomatonta varsinkin siihen nähden etten koko ton parinvuoden aikana mitä oon bloggerissa pyörittänyt tota mun arkiblogiani niin ei sinne oo tullut moista kommentti määrää.

Joulublogia aijon siellä yhä pitää, siitä en luovu.

Voi hitsi ihan hirveen paljon on kerennyt tapahtua näiden parin vuoden aikana, eroja,uusia poikaystäviä,uusia työkuvioita jne.

Mirostakin on kasvanut niin iso poika,viimeksi kun olen tänne kirjoitellut niin se on ollut 4-vuotias, nyt se on 6-vuotias iso eskarilainen. 

Tällähetkellä mä oon töissä yhessä "pikkubaarissa" en viitti nimeä laittaa tänne että missä ettei joku vaan tuu mua sinne stalkkaamaan ;D heheh no ei ny. Posti-neidistä baariin karaoke juontajaksi kaljaa tarjoilemaan... aikamoinen muutos.

Mä en nyt yhtään oikeen tiiä mitä laittasin tähän mun ensimmäiseen postaukseen koska on niin paljon kaikkea mitä haluisin kirjottaa mutta en nyt tälläkertaa kaikkea kerkee kirjottamaan kellokun on jo kohta kaksi.

Sen nyt laitan tähän viellä että yhä edelleen kirjoitan mun omia ajatuksia ja tapahtumia mun omasta elämästäni ja ainoastaan omaksi ilokseni. 

 

                                                  -S-

Tämä on hyvin pelottavaa, puhelin kirjaimellisesti soi kun luin viimeisen sanan tästä tekstistä!!!!!!!!! Haluan että tekin kokeilette - mitä haittaa siitä olisi? Toivottavasti toimii! Oletan että puhelin soi heti kun olet tehnyt tämän. Lue vain pikku tarinat ja sitten keksi toive samalla kun rullaat alas. Siellä on viesti - sitten toivo.... Tässä viestissä ei ole liitteitä.
Tarinat:
Olen 13 ja toi...
voin että isäni pääsee pian sairaalasta koska hänen
jalkansa murtui. Kello oli 2:53 illalla silloin kun toivoin.
Mutta 3:07 illalla(14 minuuttia myöhemmin) ovikello soi, ja siellä isäni oli, tavaroidensa kanssa!
Olen Katja, 20 vuotta. Minulla on hankaluuksia työni kanssa. Voi olla että joudun sanomaan itseni irti. Tein yksinkertaisen toiveenitselleni että pomoni saisi potkut. Se oli kello 1:35 ja 2:55 kun sain tietää että hän oli jo heitetty firmasta ja uusi pomo tilalla. Usko minua.. tämä oikeasti toimii!
Olen Anna ja olen 45-vuotias. Olen aina ollut sinkku ja olen toivonut pitkää ja rakkauden täyteistä suhdetta. Kun olin päiväunilla (ja kun sain tämän mailin) toivoin että joku laatuhenkilö voisi viimeinkin tulla elämääni. Se oli kello 9:10 aamulla tiistaina. Kello 9:55 postimies saapui toimistooni. Hän oli söötti, kohtelias eikä voinut lopettaa hymyilyään kun näki minut. Hän alkoi vierailemaan yhä useammin (ilman postiakin) ja pyysi minua ulos viikon myöhemmin.
Menimme naimisiin 6 kuukautta myöemmin ja olemme nyt olleen yhdessä 2 vuotta.
Mikä ihmeellinen maili se olikaan! Rullaa vain alas,
mutta samaan aikaan mieti joku toivomus valmiiksi. Toivo vasta sitten kun olet rullannut alas. Minkä ikäinen ikinä oletkaan, on luku minuutteina jolloin toiveesi toteutuu. esim. olet 25-vuotias, joten kestää 25 minuuttia että toiveesti toteutuu. Mutta kuitenkin jos et lisää blogiisi tätä viestiä viiden minuutin kuluessa, paha onni seuraa sinua vuosia! Kokeile!! Toivo

olen nyt ollut jonkin aikaan poissa täältä ja siirtynyt kirjoittelemaan uuteen jouluaiheseen joulublogiini: http://tulejoulu.blogspot.com/  kirjoittelen nyt enemmän sinne näin joulun alla kaikkea jouluun liittyvää, mutta nyt teki mieli kirjoittaa eräästä asiasta joka sai mieleni "kuohahtamaan" kun tämän jutun luin ja se ei siis liity pätkääkään jouluun millään tavalla ja sen takia aijon tänne julkaista nyt kyseisen tekstin.

 

Elikkä eilen on iltalehtien sivuilla julkaistu teksti jossa päiväkodin hoitajat ovat kkirjoittaneet omia kokemuksiaan päiväkodin työstä, suurin osa olikin aika karmivaa luettavaa ja asiallista mutta sitten luin tämän erään teksitin ja se sai mieleni raivon partaalle! elikkäs linkkaan nyt ensimmäiseksi sen koko uutisen tähän jonka jälkeen kopioin suoraan sen tekstin joka sai minut ärsyyntymään.

www.iltalehti.fi/uutiset/2011102914651671_uu.shtml

Työskentelen alle kolmevuotiaiden ryhmässä. Lapsia on nyt 13, meitä aikuisia kolme. Perhepäivähoidossa lapsia olisi ehkä viisi. Päiväkodeissa ryhmät sen sijaan suurenevat koko ajan, ja hoitajista on suuri pula varsinkin pääkaupunkiseudulla.

Vanhemmat tuovat lapsiaan sairaana päiväkotiin, ja jopa alle kolmevuotiaat saattavat tehdä yhdeksän tunnin hoitopäiviä. Nyt puolet ryhmämme lapsista ripuloi, mutta vanhempia ei kiinnosta.

Ryhmämme pienin lapsi aloitti päivähoidon 11 kuukauden ikäisenä. Hänen hoitopäivänsä venähti yhdeksään tuntiin. Vanhemmat ovat lapsen kanssa kotona noin kaksi tuntia ennen kuin lapsi menee seitsemän aikoihin yöunille. Miksi hankitaan lapsia, jos heidän kanssaan ei olla? Mikä voi olla sellainen työ, mikä menee lapsen edelle?

noniin elikkä tähän tekstiin haluaisin antaa oman näkökannan asiaan. Ensinnäkin se että uskon kyllä että päiväkodin työ on raskasta ja työntekiöistä on paljonkin pulaa, ja järkyttävää mielestäni on se että jos on lapsi sairaana niin ei vanhempia kiinnosta! Itseäni ainakin kiinnostaa enkä koskaan vie Miroa hoitoon jos on sairaana, onneksi ei ole paljoa ollut, mutta sitten tämä "mikä on sellainen työ,mikä menee lapsen edelle" siis jokaisenhan on ymmärrettävä että ihmisen on käytävä töissä oli sitten lapsia taikka ei, itse olen yksinhuoltaja eikä Miron isä auta meitä millään tavalla joten sen takia minun on hoidettava meidän menot YKSIN ja se tarkoittaa meidän perheessä nimenomaan sitä että minun on käytävä töissä! Muuta mahdollisuutta ei yksinkertaisesti ole! Toki voisin olla miron kanssa päivät kotona ja elää sosiaali avustuksilla jotka ovat pienet, asia olisi eri jos minulla olisi mies joka kävisi säännöllisesti töissä ja olisi hyvä palkkainen niin toki voisin olla enemmän lapseni kanssa kotona ja tehdä keikkatyötä jolloin voisin valita omat työaikani niin sanotusti.Mutta se on turha jossitella koska näin ei ole! inhottaa kun jotkut ihmiset heti ajattelee että jos joutuu tekemään pitkää työpäivää niin ei välittäisi omasta lapsestaan! ja että työmenisi lapsen edelle... meillä tämä asia ainakin menee juurikin niin että lapsen tähden sitä työtä tehdään jotta hänellä olisi ruoka pöydässä, vaatteet yllä sekä katto pään päällä!

Meillä on meidän asunnossa kallisvuokra 822 sekä siihen muut laskut päälle että jokainen voi sitten siitä miettiä että miksi niitä pitkiä työpäiviä tehdään.. tosin Miro on maksimissaan päivässä hoidossa sen 8tuntia joka on sekin erittäin paljon, ja jos sattuu että olen kotona niin on miro myös ja tietenkin viikonloput meillä ollaan kotona, joskus on viikonloppuja jollain Miro menee mumminluokse mutta nykyään enään harvemmin, useimmin mummi tulee meille viettämään aikaa, että tämä henkilö joka tämän tekstin kirjoitti niin olisi voinut hiukan miettiä ihmisten tilanteita, mutta ihan oikeassa hän on tietyissä asioissa esimerkiksi en itsekkään ymmärrä joitain ihmisiä jotka laittavat lapsen hoitoon vaikka ovat päivät kotona koska on niin rankkaa lapsen kanssa?? mitä se sellainen on, rankkaa se on jos on itse tehnyt omilla kasvatus menetelmillään lapsestansa mahdottoman, eikä sen vuoksi jaksa olla sen kanssa kotona, mutta sitten ymmärrän kyllä täysin esimerkiksi jos on yksin huoltaja ja vakasti sairas että haluaa levätä sen muutaman tunnin pari kertaa viikossa ja sen takia lapsi käy päiväkodissa... mutta toisaalta jokainen tyylillään.

-Suikki-

Mä en juurikaan oikeen pidä tän mun blogin ulkoasusta, mä haluisin niin jotenkin sellasen mun oman näkösen sivun jonne kirjotella kaikkia ihania juttuja.

Mieluiten joku sellainen syksyinen ja jouluinen kaunis ulkoasu ois mukavampi ja kivempi joskus päivitelläkkin tänne kun tietäs että ulkoasukin näyttäs kivalle eikä aina toi sama tylsä perus... siks ei kauheesti tee mieli päivitellä ja tietenkin oon nyt laiskitunutkin sen verran etten ole edes jaksanut! työ uuvuttaa mut täysin!! olin ilmeisesti liian kauan lomalla kun en oo viellä kunnolla tottunut tähän tahtiin.. ja sen takia harmittaa kun jää niin paljon päivisin tekemättä, viikonloput meillä menee sitten yleensä näin :

Perjantai iltana kun Miro on mennyt nukkumaan mä siivoan koko kämpän ja teen omia "rästi" juttuja, sekä käyn simban kanssa pidemmän yö lenkin. Lauantaina taas sitten me nukutaan pitkään ja lorvitaan sängyssä melkein puoleen päivään saakka jonka jälkeen lähetään simban kanssa yleensä metsä lenkille jossa se saa juosta vapaana!!  Sitten syödään ja otetaan päiväunet jonka jälkeen mennään lenkittää simbaa ja sitten painutaan saunaan, saunan jälkeen pelaillaan huojuvaa tornia,muistipeliä sekä koiramäen torilla tapahtuu peliä. Sen jälkeen käydään simban kanssa pitkä iltalenkki  ja miro menee nukkumaan ja mä saan viettää omaa aikaa :) yleensä luen jos mulla on joku lehti tai pyörin netissä lukemassa ihmisten joulublogeja se on aivan parasta rentoutumista mulle. Sunnuntaina sitten meillä on ollu tapana syödä vähän hienommin eli mä kokkaan jotain tosi hyvää salatteineen päivineen mitä en kerkee arkipäivinä tekemään... ja sitten loppu päivä vaan ollaan tekemättä juurikaan mitään muuta kun pakolliset simban lenkit pitkän kaavan mukaan.

Tosin jos mipe on viikonlopun mummilassa niin sitten menee vähän erilailla hommat mutta nyt ei tuu kyllä pitkään aikaan menemään koska arkisin en kerkee paljoo sen kanssa viettää aikaa niin haluun kyllä pitää ton pojan viikonloput kotona.

Syksykin on jo niin pitkällä tänään ensimmäistä kertaa kun käveltiin miron kanssa kotiin niin havahduin että tosiaan on jo syksy, ja paljon lehtiä tippunut maahan jo! huomenna ois tarkotus mennä kuvaamaan syksyn maisemia simban päivä lenkin aikaan. Pian se joulu sieltä jo tullee, jos tää väsymys jatkuu samanlaisena kun tähänkin asti niin seuraavan kerran mä havahdun vasta joulukuussa että on tosiaan joulutulossa ! noh ei niin tule tapahtumaan joulu intoilia kun oon niin pidän kyllä huolen ettei meiltä mee joulua sivu suun, sitä en salli.

Noh jokatapauksessa viime viikolla meillä töissä kävi oppisopimuskeskuksesta nainen vähän valottamassa mitä tuleman pitää nimet laitettiin papereihin ja sain vähän maistiaista tulevasta ja mulla ei oo siis puolistakaan mitään ymmärystä saa siis nähä että mitä tästä oikeen tulee vai tuleeko yhtään mitään.. mulla on ainakin tavotteet korkeella, niinkun aina kun alotan jonkun jutun loppujen lopuksi se taitaa olla kuitenkin liian iso pala purtavaksi ja mennään itkua ja hampaita kiristellen rimaa hipoen läpi! No joka tapuksessa merkonomin paperit pitäs olla käsissä 31.12.2013 jos kaikki menee niinkun on suunniteltu.. jos ei niin...... ja siis tää on mulle paljon helpompi ratkai su kuin se että kävisin koulussa ja töissä se on liian rankkaa!! Mulla on pari kertaa kuussa vaan koulua ja niinä päivinä kun mulla on sitä niin on sovittu että mä en mene sen jälkeen enään töihin, illalla sitten tietenkin teen koulutehtäviä jotka saan netin välityksella mun omilla tunnuksilla kirjatumalla keudan sivuille sisään.... helppoa helppoa!!! ja niiin paljon säästää aikaa!! Että suosittelen kyllä tätä ehdottomasti jos haluaa alkaa opiskelemaan ja haluaa tehdä töitä ja tässä on viellä sekin että tulee samalla kertaa kaks asiaa eli koulutus ja työtodistus!

Ja siis nyt palatakseni taas tähän ikuiseen joulu aiheeseen niin mä oon tosiaan ilmeisesti elänyt jossain horroksessa!! juuri äsken tajusin sen että enään on tasan 100 päivää jouluun!! uskomatonta.. mä muistan vuosi sitten kun oli tää sama hetki niin mä olin jopa merkinnyt sen kalenteriin etten vaan unohtais.. ja tällä kertaa meni melkeen ohi.. mutta uskomatonta satapäivää jouluun on!! nyt tuli taas se paniikki että pitää alkaa jo kaikkien lahjoja miettimään.. tai siis mullahan on mun parille kaverille mielessä hyvät lahjat kuten Mipen Tiutsi jaHepe kummeille, sekä jepa ystävälle ja tartsin vauvalle ja tietty tartsille myös on valmiiks hamstrattu kaikennäköstä jotka oli tarkotus antaa jo aikoja sitten mutta jos ei sinne nyt päästä ennen joulua niin lähtee sitten joulun aikoihin paketti matkaan sinne kauas kuopion kylmään talveen. Ja tietenkin ois ihanaa myös Miron pikkuveljelle Leolle lähettää pikkuinen joulupaketti ja antaa Miron itse valita paketin sisältö hieman neuvoen kuitenkin ettei valitse mitään isojen poikien juttuja, pienelle pojalle.

satapäivää menee kyllä tosi nopeesti

-Suikki-

Joo tuli siis juhlittua tossa viikko sitten 23vuotis päivää.. huh oli kyllä hyvät kemut! kaikki meni niin hyvin ei mitään riitoja tai muuta hässäkkää. :) Ei kyllä uskois että mä olen jo 23vuotias !! vastahan mä olin 15vuotias teini joka teki liian paljon typeryyksiä, nyt mä olen jo aikuinen nainen joka on oppinut niistä typeryyksistä huh!

tällä viikolla on tapahtunut myös paljon surullisia ja koskettavia asioita kuten esimerkiksi tämä Karoliina kestin tapaus, itse uskoin ja toivoin viimeiseen asti että tyttö löytyisi hengissä.. joka aamu ensimmäisenä tuli tarkistettua uutiset ja illalla viimeisenä odottaen että siellä lukis iloisia uutisia! Vaan toisin kävi. Elämä on niin epäreilua Karoliinalla oli viellä kaikki edessä ja se kaikki siltä myös vietiin, itsellä ainakin tuli itku kun luin uutisen että tyttö on löydetty hukkuneena, en voi edes kuvitella perheen ja ystävien tuskaa jota tälläkin hetkellä kokevat kun ulkopuolistakin koskettaa tämä näin paljon. Kovasti toivon voimia perheelle tämän surun keskellä ja eristyisesti voimia surutyöhön,koittakaahan jaksaa vaikka pahalta tuntuu. www.youtube.com/watch

Meillä on muutenkin tapahtunut taas kaikennäköstä uutta ja jännää omassakin perheessä, mutta siitä ei tällä kertaa sen enempää. Meijän kodin kunnostus projekti on hyvällä mallilla eilen käytiin ikeassa kattelemassa ja hakemassa inspiraatioita ja uusia suunnitelmia ja niitähän tuli !  lähti sieltä paljon tavaraa mukaakin mm. pari apupöytää olkkariin, uudet eteisen matot (3sinistä pyöreetä mattoa) parit vaasit joihin suunnittelin että laitan koristehiekkaa ja kynttilän sinne palamaan. Sai Mirokin uuden maton huoneeseensa. Paljon ois tavaraa mitä sieltä viellä pitäs hakea.. kuten mun ja mipen uudet sängyt ihastuin siellä yhteen aivan ihanaan "prinsessaunelma" sänkyyn ja mirolle ostan sen mistä oon aikasemminkin täällä jo mainninnut sen kura puoliparven. Ja valkoisen pyöreän keittiöpöydän mä haluan ehdottomasti. Että kyllä pitäs kaikkea taas saada kuhan rahat antas periks :D mutta pikku hiljaa hyvä tulee. Kerkeehän tässä viellä vaikka ja mitä.

-Suikki-